Tiistai on viikon tylsin päivä, sen tietää kaikki. Tänäänkään ei ole mitään tekemistä, joten keksin, että voisi ottaa kaikkia erivärisiä chilejä ja kaikki chilikastikkeet kaapista ja syödä ne. Tuumasta toimeen! Eli näin syntyy
Värikäs chiliristo eli Sateenkaaristo
Ainekset
Paahtoleipiä
Erivärisiä chilejä
Chilikastikkeita
Juusto
1. Pese kädet
2. Asettele leivät riveihin. Jaa että minkälaisiin? SIISTEIHIN SAATANA!
3. Leikkele leipien päälle kaikkia hauskan värisiä chilejä.
4. Kaada sopiva määrä chilikastikkeita leipien päälle. Tähän tuli reilummin srirachaa, jokunen lätäkkö tommosta habanerosoosia ja pari pientä pisaraa tota tulisinta, olikohan se joku scorpion tai tämmönen
5. Tähän sitten muutama viipale juustoa normaalisti ja masiinaan (joka on ollut lämpiämässä).
Tähän tuli sitten juomasuositukseksi tommonen jogurttijuoma, johon tuli jäitä, partajugurttia, omenasosetta ja ohennukseen vettä. Lisäksi dippi, joka oli vaan jogurttia ja sitruunamehua.
6. Ota ristot koneesta ja leikkaa kolmioiksi
7. Kata ja syö
Raadin arvostelut
Risto-Matti: Hauskan näkösiä ovat kyllä nämä chiliristot, täytyy sanoa. Maku jättää toivomisen varaa. Tulista on, kyllä, mutta lähinnä tästä tulee mieleen perusristot, jotka on vaan vähän vittumaisemman tuntuisia suussa, kun polttelee. Jogurttijuomaa menee. En keksi tästä paljon muuta sanottavaa. Kolme (***) tähteä.
Tristiina: Omaan makuuni tämä ei ollut juuri ollenkaan tulista, joten heitin viimeiseen suupalaan vielä ylimääräisen ruokalusikallisen tuota kaikista tulisinta scorpion-kastiketta. Saipahan edes vähän potkua. Tää vois olla ihan ok-tason perusristo, mutta koska olin odottanut tulista makuelämystä, niin lähinnä tämä aiheutti nyt pettymystä. Jälkikäteen tuli myös vähän huono omatunto tästä chilihulluttelusta, koska nyt ei voi tietää onko ripulin aiheuttanut chili vai korona. 50/100.
Tämä oli aika nopea homma ja tiistai se vaan jatkui, joten kehitimme tähän perään vielä tämmöisen hauskan pikku chilihaasteen! Se toimii näin
Chilihaasteen säännöt
1. Molemmat kasaavat oman leipänsä, toinen ei saa nähdä käytettyjä täytteitä
2. Leivissä on pakko käyttää kaikkia normaaleihin chilileipiin käytettyjä aineksia, mutta lisäksi saa laittaa mitä tahansa talosta löytyviä täytteitä
3. Tavoitteena on tehdä hyvänmakuinen risto
4. Toisen on arvattava käytetyt komponentit
Tristiina aloittaa ensimmäisen kierroksen kokoamalla ristonsa.
Tristiina: Olen todella kilpailuhenkinen, joten taktiikakseni valikoitui laittaa ristoon kaikkia Ripa-Matin lempitäytteitä, jotta saisin mahdollisimman hyvät arvostelut. Ripsa ei selkeästikään ole samanlainen vitun hullu chilipää kuin minä, joten käytin tähän tulisia ainesosia mahdollisimman vähän. Laitoin siis leivälle ohuen kerroksen kaikkia noita chilikastikkeita ja levitin ne veitsellä tasaiseksi. Chilit pilkoin pieneksi silpuksi, että niitä olisi miellyttävämpi syödä. Muut täytteet olivat punasipuli, valkosipuli, oregano, tuore tomaatti sekä edam- ja parmesanraaste.
Raadin arviot
Risto-Matti: Jahas, jahas. Mysteerileivät saapuvat. Aika beisikiltä näyttää. Ensimmäisellä puraisulla maistuu tomaatti ja valkosipuli. Äsh, tämähän on aivan hiton hyvää... Ja maku vaan paranee keskemmäs mentäessä. Nyt tässä on mukana ainakin punasipulia. Oiskohan jotain ketsuppia? Chilit maistuu, mutta ei polta ikävästi samalla tavalla kuin Sateenkaaristoissa, vaan tukee upeasti muita makuja. Vittu Tristiina nyt mitä menit tekemään. En mää pysty ees valehtelemaan, että tää ois mitenkään päin alle 4 tähden tähden risto. Peli: menetetty. ****
Tristiina: Pakko kyllä sanoa, että tästä tuli tosi onnistunut! Ulkonäkö ei ole häävi, mutta maut sopivat todella hyvin yhteen. Chiliä tässä tosin on sen verran miedosti, ettei tätä ainakaan tulisuudella kehtaa markkinoida. Varmasti tulee tehtyä toistekin. 85/100
Sitten onkin Risto-Matin vuoro kasata oma leipänsä.
Risto-Matti: Noniin mitäköhän helvettiä tässä nyt sitten? Tristiina pisti nyt kyllä ihan totaalisesti luun kurkkuun ton raivostuttavan vitun herkkuleipänsä kanssa. Maun kanssa on turha lähtee kisailemaan, joten täytyy vissiin panostaa siihen, että teen niin saatanan sekavan riston, että ainakaan täytteitä ei arvaa kukaan täysjärkinen! Laitan pakastimesta jäisiä ranskanperunoita Tristariin.
Ranskalaisten lämmetessä rupeen kasaamaan tähän tällaista hämäyssoosia. Laitan ensimmäiseksi nämä tarvittavat ainekset eli chilit ja soossit sekä lisäksi valkosipulia.
Lisään joukkoon pilkottua tomaattia, jogurttia, Poppamiehen BBQ-majoneesia ja vähän öljyä.
Sitten vaan sauvasekoittimella mössöksi. Koitan yskiä leikisti häivyttääkseni sekoittimen armottoman jyrinän, etteivät puuhani paljastuisi. Tristiina näyttää ainakin lukevan vain keskittyneesti puhelintansa.
Noniin, tästähän tuli aivan juoksevaa. Voi nyt vittujen kevät. Tunnen, kuinka lumipalloefekti alkaa ottamaan vallan, kun kaivan kattilaa kaapista, jälleen leikisti yskien. Lisään tohon vähän suolaa sekä yhden kaapista löytyvän käppächeddarin viipaleen.
Vieläkin liian notkeaa. Syötän mönjän joukkoon edam-kuutioita niin kauan kunnes se jämäköityy. Sitten kerrokset mönjää leipien pohjiin sekä kansiin ja päälle hieman mössäämätöntä tomaattia ja punasipulia hämäykseksi.
Otan hieman lämmenneet vetiset ranskalaiset Tristarista, asettelen leipien päälle ja ripottelen päälle hieman suolaa. Ranujen päälle vielä kerros liejua. Oli pakko tehä kaks leipää kun tota mönjää oli niin vitusti.
Laitoin vielä päälle pari viipaletta edamia. Ei muuta ku rilliin ja ny sitte ritisee tai itkee ja ritisee. En tajunnut kattoo kelloo, hetken siinä tepastelin ja leivät ulos.
Leivät kolmioiksi ja haastepöydän ääreen
Raadin arvostelut:
Risto-Matti: Nyt on kyllä erikoinen leipä. Päätän ottaa ennakkoluulottomasti ensimmäisen haukun, ties vaikka tämä sattuisikin olemaan jotakin älyttömän herkullista. No eipä ole ei. Toinen tavoite on kyllä erittäin onnistunut. Tästä ei nimittäin maistais ees vittu sokea jeesuskaan mitä helvettiä täällä on välissä. Mössö on mennyt lämmittäessä ovelasti kokkareiseksi, joten tekstuuristakaan ei apuja heru. Tristiina syö leipää erikoinen katse naamallaan. Saattaa olla, että hänen kasvonsa ovat juuri kehittäneet kokonaan uuden ilmeen, en muista koskaan nähneeni kenenkään naamalla vastaavaa, noin hyvin hämmennystä ja pelkoa kuvaavaa ilmettä. Leuat käyvät kuin hidastetusti, yhtään sanaa ei kuulu. Tajuan onnistuneeni. Koitan arvailuttaa täytteitä. Vastausta ei kuulu, mutta lopulta Tristiina sanoo: "Mutta ei tää mitään hyvää kyllä oo". Uskallan itse olla hivenen eri mieltä. Vaivan arvoista? Ehkä ei, mutta tämmöinen 3 tähden tiistairisto ***
Tristiina: Risto-Matti varoitteli etukäteen, että tämä leipä ei ehkä maultaan ole sieltä parhaasta päästä, mutta en silti osannut varautua etukäteen tähän makuelämykseen. Ensimmäisellä haukkauksella mielen valtaa hämmennys ja epäusko - mitä ihmettä tässä oikein on täytteenä ja miten se ei maistu millekään, vaikka siinä varmasti on ainakin erilaisia chilikastikkeita sekä tuoretta chiliä. Muutaman haukkauksen jälkeen tajuan, että sisällä on perunaa, ja koska en usko että Ripa olisi ehtinyt keittää perunoita missään välissä, päättelen niiden olevan pakasteranskalaisia. Tämä on kyllä hämmentävää, koska rakastan ranskiksia niin paljon, että syön niitä jopa jäisenä, mutta tässä nekin ovat laimentuneet täysin mauttomiksi ja koostumuskin on aivan kamala. Syön kuitenkin vielä toisenkin puolikkaan, koska olen niin hämmentynyt tästä leivästä. Maistan punasipulin ja tomaatin, mutta voin myöntää etten ikinä olisi arvannut mitä tuo soosi pitää sisällään. Aivan kauheaahan tämä oli, mutta koska RM näki niin paljon vaivaa tämän eteen, annan säälistä 20/100.
Värikäs chiliristo eli Sateenkaaristo
Ainekset
Paahtoleipiä
Erivärisiä chilejä
Chilikastikkeita
Juusto
1. Pese kädet
2. Asettele leivät riveihin. Jaa että minkälaisiin? SIISTEIHIN SAATANA!
3. Leikkele leipien päälle kaikkia hauskan värisiä chilejä.
4. Kaada sopiva määrä chilikastikkeita leipien päälle. Tähän tuli reilummin srirachaa, jokunen lätäkkö tommosta habanerosoosia ja pari pientä pisaraa tota tulisinta, olikohan se joku scorpion tai tämmönen
5. Tähän sitten muutama viipale juustoa normaalisti ja masiinaan (joka on ollut lämpiämässä).
Tähän tuli sitten juomasuositukseksi tommonen jogurttijuoma, johon tuli jäitä, partajugurttia, omenasosetta ja ohennukseen vettä. Lisäksi dippi, joka oli vaan jogurttia ja sitruunamehua.
6. Ota ristot koneesta ja leikkaa kolmioiksi
7. Kata ja syö
Raadin arvostelut
Risto-Matti: Hauskan näkösiä ovat kyllä nämä chiliristot, täytyy sanoa. Maku jättää toivomisen varaa. Tulista on, kyllä, mutta lähinnä tästä tulee mieleen perusristot, jotka on vaan vähän vittumaisemman tuntuisia suussa, kun polttelee. Jogurttijuomaa menee. En keksi tästä paljon muuta sanottavaa. Kolme (***) tähteä.
Tristiina: Omaan makuuni tämä ei ollut juuri ollenkaan tulista, joten heitin viimeiseen suupalaan vielä ylimääräisen ruokalusikallisen tuota kaikista tulisinta scorpion-kastiketta. Saipahan edes vähän potkua. Tää vois olla ihan ok-tason perusristo, mutta koska olin odottanut tulista makuelämystä, niin lähinnä tämä aiheutti nyt pettymystä. Jälkikäteen tuli myös vähän huono omatunto tästä chilihulluttelusta, koska nyt ei voi tietää onko ripulin aiheuttanut chili vai korona. 50/100.
-----------------
Tämä oli aika nopea homma ja tiistai se vaan jatkui, joten kehitimme tähän perään vielä tämmöisen hauskan pikku chilihaasteen! Se toimii näin
Chilihaasteen säännöt
1. Molemmat kasaavat oman leipänsä, toinen ei saa nähdä käytettyjä täytteitä
2. Leivissä on pakko käyttää kaikkia normaaleihin chilileipiin käytettyjä aineksia, mutta lisäksi saa laittaa mitä tahansa talosta löytyviä täytteitä
3. Tavoitteena on tehdä hyvänmakuinen risto
4. Toisen on arvattava käytetyt komponentit
Tristiina aloittaa ensimmäisen kierroksen kokoamalla ristonsa.
Tristiina: Olen todella kilpailuhenkinen, joten taktiikakseni valikoitui laittaa ristoon kaikkia Ripa-Matin lempitäytteitä, jotta saisin mahdollisimman hyvät arvostelut. Ripsa ei selkeästikään ole samanlainen vitun hullu chilipää kuin minä, joten käytin tähän tulisia ainesosia mahdollisimman vähän. Laitoin siis leivälle ohuen kerroksen kaikkia noita chilikastikkeita ja levitin ne veitsellä tasaiseksi. Chilit pilkoin pieneksi silpuksi, että niitä olisi miellyttävämpi syödä. Muut täytteet olivat punasipuli, valkosipuli, oregano, tuore tomaatti sekä edam- ja parmesanraaste.
Raadin arviot
Risto-Matti: Jahas, jahas. Mysteerileivät saapuvat. Aika beisikiltä näyttää. Ensimmäisellä puraisulla maistuu tomaatti ja valkosipuli. Äsh, tämähän on aivan hiton hyvää... Ja maku vaan paranee keskemmäs mentäessä. Nyt tässä on mukana ainakin punasipulia. Oiskohan jotain ketsuppia? Chilit maistuu, mutta ei polta ikävästi samalla tavalla kuin Sateenkaaristoissa, vaan tukee upeasti muita makuja. Vittu Tristiina nyt mitä menit tekemään. En mää pysty ees valehtelemaan, että tää ois mitenkään päin alle 4 tähden tähden risto. Peli: menetetty. ****
Tristiina: Pakko kyllä sanoa, että tästä tuli tosi onnistunut! Ulkonäkö ei ole häävi, mutta maut sopivat todella hyvin yhteen. Chiliä tässä tosin on sen verran miedosti, ettei tätä ainakaan tulisuudella kehtaa markkinoida. Varmasti tulee tehtyä toistekin. 85/100
Sitten onkin Risto-Matin vuoro kasata oma leipänsä.
Risto-Matti: Noniin mitäköhän helvettiä tässä nyt sitten? Tristiina pisti nyt kyllä ihan totaalisesti luun kurkkuun ton raivostuttavan vitun herkkuleipänsä kanssa. Maun kanssa on turha lähtee kisailemaan, joten täytyy vissiin panostaa siihen, että teen niin saatanan sekavan riston, että ainakaan täytteitä ei arvaa kukaan täysjärkinen! Laitan pakastimesta jäisiä ranskanperunoita Tristariin.
Ranskalaisten lämmetessä rupeen kasaamaan tähän tällaista hämäyssoosia. Laitan ensimmäiseksi nämä tarvittavat ainekset eli chilit ja soossit sekä lisäksi valkosipulia.
Lisään joukkoon pilkottua tomaattia, jogurttia, Poppamiehen BBQ-majoneesia ja vähän öljyä.
Sitten vaan sauvasekoittimella mössöksi. Koitan yskiä leikisti häivyttääkseni sekoittimen armottoman jyrinän, etteivät puuhani paljastuisi. Tristiina näyttää ainakin lukevan vain keskittyneesti puhelintansa.
Noniin, tästähän tuli aivan juoksevaa. Voi nyt vittujen kevät. Tunnen, kuinka lumipalloefekti alkaa ottamaan vallan, kun kaivan kattilaa kaapista, jälleen leikisti yskien. Lisään tohon vähän suolaa sekä yhden kaapista löytyvän käppächeddarin viipaleen.
Vieläkin liian notkeaa. Syötän mönjän joukkoon edam-kuutioita niin kauan kunnes se jämäköityy. Sitten kerrokset mönjää leipien pohjiin sekä kansiin ja päälle hieman mössäämätöntä tomaattia ja punasipulia hämäykseksi.
Otan hieman lämmenneet vetiset ranskalaiset Tristarista, asettelen leipien päälle ja ripottelen päälle hieman suolaa. Ranujen päälle vielä kerros liejua. Oli pakko tehä kaks leipää kun tota mönjää oli niin vitusti.
Laitoin vielä päälle pari viipaletta edamia. Ei muuta ku rilliin ja ny sitte ritisee tai itkee ja ritisee. En tajunnut kattoo kelloo, hetken siinä tepastelin ja leivät ulos.
Leivät kolmioiksi ja haastepöydän ääreen
Raadin arvostelut:
Risto-Matti: Nyt on kyllä erikoinen leipä. Päätän ottaa ennakkoluulottomasti ensimmäisen haukun, ties vaikka tämä sattuisikin olemaan jotakin älyttömän herkullista. No eipä ole ei. Toinen tavoite on kyllä erittäin onnistunut. Tästä ei nimittäin maistais ees vittu sokea jeesuskaan mitä helvettiä täällä on välissä. Mössö on mennyt lämmittäessä ovelasti kokkareiseksi, joten tekstuuristakaan ei apuja heru. Tristiina syö leipää erikoinen katse naamallaan. Saattaa olla, että hänen kasvonsa ovat juuri kehittäneet kokonaan uuden ilmeen, en muista koskaan nähneeni kenenkään naamalla vastaavaa, noin hyvin hämmennystä ja pelkoa kuvaavaa ilmettä. Leuat käyvät kuin hidastetusti, yhtään sanaa ei kuulu. Tajuan onnistuneeni. Koitan arvailuttaa täytteitä. Vastausta ei kuulu, mutta lopulta Tristiina sanoo: "Mutta ei tää mitään hyvää kyllä oo". Uskallan itse olla hivenen eri mieltä. Vaivan arvoista? Ehkä ei, mutta tämmöinen 3 tähden tiistairisto ***
Tristiina: Risto-Matti varoitteli etukäteen, että tämä leipä ei ehkä maultaan ole sieltä parhaasta päästä, mutta en silti osannut varautua etukäteen tähän makuelämykseen. Ensimmäisellä haukkauksella mielen valtaa hämmennys ja epäusko - mitä ihmettä tässä oikein on täytteenä ja miten se ei maistu millekään, vaikka siinä varmasti on ainakin erilaisia chilikastikkeita sekä tuoretta chiliä. Muutaman haukkauksen jälkeen tajuan, että sisällä on perunaa, ja koska en usko että Ripa olisi ehtinyt keittää perunoita missään välissä, päättelen niiden olevan pakasteranskalaisia. Tämä on kyllä hämmentävää, koska rakastan ranskiksia niin paljon, että syön niitä jopa jäisenä, mutta tässä nekin ovat laimentuneet täysin mauttomiksi ja koostumuskin on aivan kamala. Syön kuitenkin vielä toisenkin puolikkaan, koska olen niin hämmentynyt tästä leivästä. Maistan punasipulin ja tomaatin, mutta voin myöntää etten ikinä olisi arvannut mitä tuo soosi pitää sisällään. Aivan kauheaahan tämä oli, mutta koska RM näki niin paljon vaivaa tämän eteen, annan säälistä 20/100.
Comments
Post a Comment